Valokuvatorstai pyysi kuvaamaan ajatuksia, joita Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida poimittu tekstikatkelma herättää.
"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."(Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
Jotkut muutkin olivat kulkeneet ajatuksissaan kanssani samaan suuntaan. Toisinaan on vaikea löytää omia sanoja.
3 kommenttia:
Sanat on sanottu, hiljaisuus ja omaisten kaipaus vain jäljellä!
On vain kaksi sanaa, jotka tunkevat mieleeni: otan osaa.
Niinhän sitä sanotaan, että kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa...
Osaanottoni! Ja voimia löytää taas iloiset kuvat ohjelmistoon ensi vuonna!
Lähetä kommentti